Siitä se sitten lähti. Syyskuussa 1960 veljekset Pentti ja Pauli Virtanen perustivat yrityksen nimeltä Toijalan Teräsvalmiste, Veljekset Virtanen. Yrityksen toimialaksi kaupparekisteriin merkittiin konepajatoiminta ja kotipaikaksi Toijalan Kauppala. Toijalan Terävalmiste keskittyi erityisesti raskaiden rakennus-, rauta- ja teräsrakenteiden sekä kuljetussäiliöiden valmistamiseen. Uuden yrityksen tärkeintä asiakaskuntaa olivat betonielementtitehtaat, jotka kasvoivat kovaa vauhtia 1960-luvun Suomessa. Betonielementtitehtaita silmällä pitäen valmistukseen otettiin ns. suurmuotti, jonka avulla voitiin kerralla valaa kokonainen huoneen seinä. Suurmuotista tuli vuosikymmenen menestystuote.
Liiketoiminta laajeni 1960-luvun alussa muillekin alueille, kuten putkistoihin, paineastioihin, venttiileihin ja puunkäsittelyssä tarvittaviin terästeriin. Toijalan Teräsvalmisteen ympärille muodostui viiden yhtiön yritysryhmittymä, johon kuuluneet yhtiöt sidottiin kirjanpidollisesti toisiinsa. Yritysryhmittymä kohtasi kuitenkin haasteita 1960-luvun puolivälissä konkurssien ja liikkeenjohdollisten erimielisyyksien myötä. Ongelmat rasittivat Toijalan Teräsvalmisteen taloutta.
Talouden heikko tilanne kuitenkin parani, kun Toijalan Teräsvalmiste sai Helsingin Hakalta tilauksen koko tuotannon teknologian toimittamisesta Vantaan Elementtitehtaaseen. Tilaus oli yrityksen historian suurin, ja tehdas vaati uutta tuotekehitystyötä ja investointeja. Mallia tehtaaseen asennettavalle patterimuottilinjastolle haettiin Neuvostoliitosta, jossa standardisoitu sarjatuotanto oli pidemmällä.
Helsingin Hakan tehdastilauksen toimittaminen oli läpimurto Toijalan Teräsvalmisteelle. Tilauksen myötä yritys profiloitui betonielementtien valmistamisen teknologiatoimittajaksi ja sai valmiudet suuriin kokonaistoimituksiin uusien, yksittäisten laitteiden toimitusten lisäksi. Toijalan Teräsvalmiste erikoistui betonielementtiteollisuuden kone-, laite- ja tehdastoimituksiin ja luopui venttiili- ja paineastialiiketoiminnasta. Toijalaan rakennettiin uusia tehdashalleja ja Toijalan Teräsvalmisteen hallintoa uudistettiin: yrityksestä tehtiin kommandiittiyhtiö, hinnoittelu ja kirjanpito uusittiin ja käyttöön otettiin budjetti – ja kustannusseuranta.
Koneiden ja laitteiden vienti Suomesta ulkomaille kasvoi 1960- ja 1970 – lukujen vaihteessa. Erikoistumispäätöksen myötä Toijalan Teräsvalmisteella oli tarve löytää uusia markkinoita rajatummalle liiketoiminnalle. Kansainvälisille markkinoille lähdettiin Elematic- tavaramerkillä. Ensimmäiset ulkomaantoimitukset suuntautuivat Irakiin, Ruotsiin ja Saksan Liittotasavaltaan.
Ulkomaanmyynti kasvoi 1970-luvun alussa merkittäväksi osaksi Toijalan Teräsvalmisteen liiketoimintaa ja Saksaan perustettiin tytäryhtiö Finn Elematic Baugeräte GmbH (FE). Parin vuoden kuluttua tytäryhtiön perustamisesta Keski-Euroopassa oli jo 70 elementtitehdasta, joissa elementtejä valettiin Toijalan Teräsvalmisteen valmistamilla tuotteilla. Vuoteen 1973 mennessä jopa kolmasosa Toijalan Teräsvalmisteen liikevaihdosta tuli viennistä. Kilpailukyky perustui tuotteiden hyvään laatuun, mutta myös Saksan markan kurssikehitykseen ja omiin tuotannon tehostamistoimiin.
Vuonna 1973 Toijalan Teräsvalmisteesta tuli osa Paraisten Kalkki – konsernia, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Partek. Toijalan Teräsvalmiste liittyi osaksi konsernin Metalliteollisuus-tulosyksikköä, jota kutsuttiin myös PK-Teräsvalmisteeksi. Yrityskauppa takasi Toijalan Teräsvalmisteelle lisäresursseja muun muassa kahden suuren elementtitehtaan toimituksiin, jotka tulivat toimeksiantona Saksan Demokraattisesta Tasavallasta. Saksasta tullut tilaus oli ylivoimaisesti suurin, mitä Toijalan Teräsvalmiste oli koskaan saanut. Partekille Toijalan Teräsvalmisteen ostaminen mahdollisti toiminnan laajentamisen myös elementtien valmistukseen. 1970-luvulla puhjennut lama piti kuitenkin PK-Teräsvalmisteen kotimaan myynnin alhaisena.
1970-luvun alhainen kotimaan myynti kompensoitui menestyksekkäällä viennillä. Vienti veti 1970-luvun loppupuolella hyvin Lähi-Idän rakennusmarkkinoiden kasvun ansiosta. Merkittäviä ulkomaantilauksia tuli myös Itä-Euroopasta. PK-Teräsvalmisteen tuotanto muuttui vientiteollisuudeksi. Viennin kasvu perustui erityisesti suuriin yksittäisiin tilauksiin, ns. pakettitoimituksiin. Suurimmat vientitilaukset tehtiin Toijalan halleissa, joiden tuotantotiloja laajennettiin tilausten myötä. Viennin positiiviset näkymät johtivat oman vientiorganisaation, Partek Machines Ltd:n, perustamiseen, jonka myötä Toijalassa päästiin keskittymään entistä voimakkaammin tuotteiden suunnitteluun ja valmistamiseen markkinoinnin sijaan.
1970–1980-luvun vaihde oli jälleen uudistusten aikaa. Vuosikymmenen alkuun saakka konepajatoiminta, suunnittelu ja myynti olivat olleet organisaatiossa yhtä ja samaa kokonaisuutta siitä lähtien, kun Toijalan Teräsvalmiste oli liitetty Partek-konserniin. Toiminnot eriytettiin nyt omiksi yksiköikseen. Elematic Engineering (EE) vastasi suunnittelusta ja markkinoinnista. Toijalan Konepajan vastuulle tulivat tuotantoon ja projektien hoitoon liittyvät asiat. Eriyttämisen myötä Elematic Engineeringin ja Toijalan Konepajan välille syntyi asiakas-toimittajasuhde. Konepaja toimitti Elematic Engineeringille erityisesti elementtiteollisuuden toimituksia. Merkittäviä olivat myös vuorivillateollisuuden konetoimitukset, joita Toijalan Konepaja sai Partekiin siirtyneeltä Rockwool AB:lta. Partekin yksi tuottoisimmista myynnin osa-alueista 1980-luvulla oli Toijalan Terävalmisteen 1970-luvun alussa kehittämä Variax-ontelolaattateknologia.
1980-luvun lopulla Partekissa yhtiöitettiin monia tulosyksiköitä. Vuonna 1989 Partek yhtiöitti itsenäisenä yksikkönä toimineen Toijalan Konepajan, ja uuden yhtiön nimeksi tuli Toijala Works Oy. Yhtiöittämisen myötä Toijala Worksin rooli itsenäisenä toimijana korostui, ja yhtiöllä oli mahdollisuus hankkia toimeksiantoja myös Partekin ulkopuolelta. Vuonna 1991 Toijala Works määritteli tavoitteekseen, että kolmessa vuodessa yhtiö ei olisi enää Partekin sisäinen konepaja, vaan puolet asiakkaista olisi muita kuin Partek-taustaisia yhtiöitä. 1990-luvun ulkoistamisaalto mahdollisti liiketoiminnan kasvun ja tavoitteen saavuttamisen. Toijala Works oli tuolloin Suomen ensimmäisiä alihankintakonepajoja, joka pystyi vastaanottamaan laajoja ulkoistuksia. Liikevaihto kaksinkertaistui ja oli vuosikymmenen lopulla noin 14 M €. Koska Toijala Worksin merkitys Partekin strategisena konepajana oli vähentynyt uusien asiakkuuksien myötä, myi Partek Toijala Worksin vuonna 1997 sen toimivalle johdolle niin sanottuna MBO-kauppana.
2000-luvun alku oli Toijala Worksille kasvun aikaa voimakkaan noususuhdanteen ansiosta. Kasvua vauhdittivat myös suurten ulkoistusten vastaanotot. Vuosikymmenen puolivälissä Tana Oy siirsi kaatopaikkarepijöiden valmistuksen Toijala Worksille. Samoihin aikoihin Kalmar Oy ulkoisti Toijala Worksille puukurottajavalmistuksen. Puukurottajista tuli myöhemmin Toijala Worksin oma tuote, kun tuotteen oikeudet ostettiin Kalmarilta vuonna 2013.
Vuonna 2004 Toijala Worksista tuli osa SKS-konsernia, ja yrityksen nimi muuttui SKS Toijala Worksiksi. Yhtiön toiminta jatkui itsenäisenä Toijalassa. Vuonna 2005 yhtiö osti Viialan Konepajan, minkä avulla saatiin lisää tuotantotiloja ja kapasiteettia vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Kasvu kuitenkin tyrehtyi syksyllä 2008, kun Suomessa alkoi taloushistorian pitkäaikaisin taantuma. SKS Toijala Worksin liiketoiminta supistui voimakkaasti ja kannattavuus heikkeni. Tilanne parani vasta 2010-luvun alussa Patria-yhteistyön laajennuttua Ruotsin AMV-vaunukauppojen myötä. Vuonna 2018 Toijala Works siirtyi jälleen itsenäiseksi yhtiöksi SKS-konsernissa tehtyjen yrityskauppojen myötä. Yhtiön omistuspohjassa ei kuitenkaan tapahtunut muutoksia. SKS-konsernin entinen emoyhtiö, TWP Group Oy (ent. SKS Group Oy), jatkoi Toijala Worksin pääomistajana. TWP Groupista lisää täällä.
Miten voimme olla avuksi? Jätä yhteystietosi ja viesti, niin palaamme asiaan.